Vuoriteknikot ry on kaivos- / vuoriteknikko- tai vastaavan koulutuksen saaneiden henkilöiden rekisteröity yhdistys. Yhdistyksen päätarkoituksena on kehittää maamme vuoritointa. Yhdistys toimii ammattikuntansa parhaaksi olemalla linkkinä erilaisiin sidosryhmiin ja pyrkien edistämään jäsenkunnan yhteenkuuluvuutta.

Ohessa yhdistyksen säännöt.

Yhdistys on vuosien aikana ollut vaikuttamassa monin tavoin vuoritekniikan kehittymiseen maassamme mm. ammattinimiuudistus, koulutusuudistus, ammattikirjojen uudistaminen, räjäytys- ja turvallisuus-työryhmän jäsenenä, kaivosmuseosäätiön jäsenenä yms.

Yhdistys julkaisee omaa lehteä Vuorityö ja -tekniikka”, joka ilmestyy kerran vuodessa vuosijulkaisuna. Lehdessä julkaistaan jäsenkunnan kirjoituksia ja uutisia sekä maamme johtavien asiantuntijoiden artikkeleita. Lehden levikki on 1 000 kpl ja se jaetaan jäsenille ja alan sidosryhmille. Lehteä on julkaistu tässä muodossa 2.6.1981 alkaen.

Yhdistys järjestää vuosittain kaksipäiväiset koulutuspäivät. Päivien teemat ja pitopaikat vaihtuvat vuosittain. Päivillä kuullaan luentoja kulloinkin päiville valitusta teemasta ja toinen päivä käytetään yhden tai kahden, alaan liittyvän kohteen tutustumiseen. Päiville osallistuu tavallisesti 40-50 jäsentä.

Yhdistyksen puheenjohtaja on Timo Rajala ja hallituksen jäseninä ovat Taito Ahola, Erkki Hinkkanen ja Jorma Leinonen.
Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja on Kalevi Laakkonen.
Yhdistyksen jäsenmäärä on 210.

Marraskuun 25. vuonna 1885 Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri III antoi asetuksen, jolla perustettiin teollisuuskoulut kuuteen kaupunkiin mm Kuopioon. Tänne oli tarkoitus perustaa myös vuoritekniikan osasto, mutta tilanpuutteen vuoksi aloitus siirtyi vuoteen 1889.

Ensimmäiselle vuosikurssille hyväksyttiin neljä oppilasta. Hakijoiden määrästä ei ole säilynyt tietoa. Vuorimiesten tarve oli pääasiassa rautaruukeilla. Kun ruukkien toiminta hiipui, raudan valmistuksen kehittymisen myötä, niin tämä opintolinja jouduttiin lakkauttamaan vuonna 1910. Toimintavuosien aikana opintolinjalle hyväksyttiin 68 oppilasta, joista 33 valmistui ruukkimestareiksi. Nämä sijoittuivat kaivosten ja ruukkien palvelukseen.

Ammattimiesten tarve ei tietenkään loppunut Suomessa, vaikka koulutusta alalle ei ollutkaan. Vajausta paikattiin tuomalla ammattiväkeä ulkomailta, ja olihan suomalaisia lukuisasti mainareina. Niin kutsutun Lännen vuoritekniikan opetus aloitettiin maassamme uudelleen 10.01.1943 jälleen Kuopiossa. Oppilaita otettiin 7 ja kun he valmistuivat 1944 joulukuussa, valmistuneita olikin 9. Kaksi oppilasta siirtyi toiselta osastolta. Seuraavan kerran oppilaita otettiin tammikuussa 1945, pääsykokeet olivat joulukuussa 1944. Hakijoita oli 20 joista 15 valittiin. Ensimmäisen harjoittelukesän jälkeen jäljellä oli 10, sillä kaivausmiljöö oli eräille sopimaton. Nämä kaksi kurssia, joista valmistui 19 kaivosteknikkoa, jäivät ainoiksi tällä erää. Syitä lyhyeen ikään lienee ollut monia. Eräänä syynä oli varmasti vaikeus saada erikoisaineiden opettajia. Tästä syystä ammattiopetus tapahtui Outokummussa. Kun vielä otetaan huomioon sota-aika ja mahdollisuudet liikkumiseen ja asumiseen, niin ymmärretään jatkomahdollisuudet pieniksi.

Kaivosteollisuus kehittyi kuitenkin varsin voimakkaasti ja lukuisia kaivauksia avattiin. Samaan aikaan huima tekninen kehitys vaati korkeampaa kaivostyön osaamista, joten oli luonnollista, että ryhdyttiin pohtimaan koulutuksen järjestämistä uudelleen. Nopean pohdinnan ja kaikkien tahojen yhteistyön tuloksena aloitettiin Lappeenrannassa v. 1957 kaivostekniikan opetus teknillisessä koulussa. Ensimmäiselle kurssille otettiin pääsy- ja sovellutuskokeiden perusteella 27 oppilasta, jotka myös valmistuivat ajallaan. Vuoritekniikkaa opetettiin Lappeenrannassa 1959-1995 ja kaikkiaan sieltä valmistui 600 vuoriteknikkoa. Yli kymmenen vuotta on kulunut opintosuunnan päättymisestä ja tällä hetkellä maassamme on taas pulaa korkean ammattitaidon omaavista henkilöistä.

Vuoriteknikoiden keskuudessa vilisi 50-luvulla keskustelu oman yhdistyksen tarpeellisuudesta. Näin voitaisiin ylläpitää yhteyksiä eri puolilla Suomea toimivien ammattiveljien kesken, vaihtaa mielipiteitä ammattikysymyksissä ja miettiä tulevaisuutta. Yhteisiä tapaamisia ryhdyttiin järjestämään retkeily- ja neuvottelupäivillä. Nämä suuntautuivat jonkun vuoriteknikon isännöimälle kaivokselle; tutustuttiin kaivokseen ja sen toimintaan sekä kuultiin luentoja ajankohtaisista aiheista. Vuoriteknikot Ry kuitenkin perustettiin vasta 5.10.1962 Pyhäsalmella, jonne senkertainen kokoontuminen oli järjestetty. Mukana oli 30 teknikkoa. Rekisteröinti suoritettiin 11.01.1963. Yhdistyksen kotipaikka on vuosien myötä muuttunut lukuisia kertoja aina puheenjohtajan kotipaikan mukaan, kunnes vakiintui v. 1980 Helsinkiin.